DAY 3 - Dieetit vaihtoon!

Taannoin Reserviupseerikoulussa sissikomppanian päällikkö kerran totesi, että "Päivä ei ole päivä, ellei se ala sulkeisjärjestysharjoituksella!" Samaa teemaa tunnuttiin soveltavan soittokunnan matkan kolmantena päivänä.

Aamulla heti aamiaisen jälkeen oli näet vuorossa soittoharjoitukset. Miljöö tosin oli lieksalaisille ja laitilalaisille (unohtamatta raumalaisia!) ei-niin-tuttu: hotellimme parkkihalli maan uumenissa.

Soittotilan akustiikka asetti tietynlaiset haasteet harjoituksellemme, mutta emme antaneet sen juuri haitata. Treenin jälkeen palasimme takaisin maan pinnalle ja valmistauduimme siirtymään junitse kohti Malagaa.

Oppaan elementissä oleva paikallinen, entinen lieksalaispuhaltaja Marianne johti meidät läpi Malagan tärkeimpien nähtävyyksien. Mainittakoon Málaga Cathedral, 1500-1800 -lukujen aikana kyhäilty noin 84 metrinen roomalaiskatolinen kirkko.

Malaga tutuksi -kierroksen jälkeen suuri seurueemme hajotettiin pienempiin osastoihin ruokailua varten. Osastot ruokailivat mikä missäkin Malagan mutkassa.

Me suomalaisethan olemme tottuneet ravintola-annoksissamme runsauteen ja kylläisyyden tunteen saavuttamiseen. Osastomme ruokaili pienehkössä pihviravintolassa, josta - ironista kyllä -olivat pihvit tilapäisesti loppu. Saimme kuin saimmekin tilattua lihapitoiset ateriat itsellemme. Ruokailun jälkeen totesimme seuraavat asiat: kvalitatiivinen nälkämme oli kyllä tyydytetty, mutta kvantitatiivinen puoli jäi pahasti odotuksista. Kasvissalaatin todettiin olleen seurueemme annoksista suurin ja täyttävin. Liha-annoksissa ranskalaisten lukumäärä keskimäärin oli noin kahdeksan (8) kappaletta (Varmuutta ei saada edes alla olevasta kuvasta, koska aterian omistaja väittää syöneensä siitä kaksi ranskalaista perunaa ennen kuvan ottamishetkeä. Tätä väitettä kanssaruokailijat eivät kuitenkaan allekirjoita.).

Illan vanhetessa soittoniekat tipahtelivat takaisin Fuengirolaan, ja illanvietto jatkui joidenkin osalta siellä. Itse huomasin sattuneista syistä nälän tunteen vallanneen kroppani varsin pian Malagan visiitin jälkeen. Niinpä lähdettiin tutulla porukalla etsimään mitäpä muutakaan kuin Kukko-baaria! Harmiksemme meille kerrottiin selvällä suomen kielellä paikan olevan suljettu illan osalta. Höh!

Hätähän ei ollut sen näköinen, ja lopulta löysimmekin El Paso -nimisen meksikolaisravintolan. Lämminhenkinen paikka! Maukkaan ja RIITTÄVÄN ruuan lisäksi henkilökunta viihdytti meitä milloin sähköiskuilla, milloin heittelemällä tarjottimia, milloin laulannalla ja snapsilasilla päähän lyömällä.

(Huomaa loistava käännöstyö!)

Toisten soittokuntalaisten ruokailukokemukset kolmannen päivän osalta voitte tiedustella asianomaisilta itseltään; kaikkien kokoaminen tähän saattaisi muuttaa konseptin matkablogista ruokablogiksi...

-Lauri Toivola, lyömäsoittimet