Vaihtoehtoinen tarina

Matkaväsymyksestä on nyt jo jossain määrin toivuttu. Reissu oli mukava tosin myös melko raskas. Laitilan huilusektio kulki suuren osan aikaa keskenään ja tässä saatte sneak peakin meidän kulkkureitteihimme. Lauri onkin selittänyt jo kaikkien päivien ohjelmat melko tyhjentävästi, joten päätin ottaa kuvapainoitteisemman otteen postaukseen.

Matkamuistoja jäi lähinnä kameran rullalle. Kamera (varsinkin järkkärin kokoinen möhkäle) on melkoinen mood killer monissa sosiaalisissa tilainteissa. Ennen kuin on saanut rajauksen kuntoon ja tarkennettua kuvauskohteeseen, on ihmiset yleensä huomanneet jo kameran tähtäävän heihin ja naamalle alkaa nousa kipsit ja he yleensä lopettavat tekemästä mitä ikinä olivatkaan tekemässä. Tästä syystä kuvat ovat lähinnä maisemia.

Gibraltar

Kuuluimme porukkaan, joka kohosi vuoren rinnettä gondolihissillä.

Ainoa varas (ottoautomaatin lisäksi), joka iski meihin matkan aikana näytti nauttivan saaliistaan.

Kalia puuttuu :c

Niin missä se Afrikan manner on?

Laivanupotusta

Ei tultu hissillä vuorta alas...tässä täsmällinen kuva puolentoista tunnin suunnistusreissusta.

Loppiaisena pidettävät kulkueet

Seitsemän kuolemansyntiä: ahneus

Marmeladia lennossa

Kulkue vaan jatkuu ja jatkuu...

Monessa vaunussa oli oma kuninkaansa.

Málaga

Málagan bittitaidetta

Ruska ja joulumarkkinat

Torilla soitettiin myös joululauluja.

Muualla Málagassa oli vähän kesäisemmät tunnelmat.

Linna puistosta kuvattuna

Espanjassa istutettiin joulutähdet maahan.

Turistikahviloita iltapäivän auringossa.

Ihanaa rappioromantiikkaa

Paikallisjuna-asema

Ihan komiat näköalat vessan ikkunasta.

Granada

Tähän aikaan vuodesta Alhambra oli kuin surumielisestä
 syksyisestä Grimmin veljesten sadusta.

Hetkellisesti aurinko paistoi niin, että varjojakin tuli esiin.

Palatsin alapuolella syksy oli vasta alkamaisillaan.

Jotkut patsaat oli tosi outoja

Ryämiehen tauko

Oikea yläkulma ;)

Mukavaa matkaa muistellen ja hyviä viikonloppuja toivottaen,
Laura, huilusektio

DAY 7 - Kotia kohden

Kaikki kiva päättyy aikanaan.

Viimeinen aamu Aurinkorannoilla oli lopulta tosiasia. Aika oli vierähtänyt niin nopeasti, että kovin moni tuskin sisäisti yhteisen aikamme olevan tältä erää loppumaisillaan. Viikkoon sisältyi niin runsaasti hienoja kokemuksia!

Aamuruokailun jälkeen pakkauduttiin bussiin viimeistä kertaa koko porukalla. Ikkunasta saimme ihailla rantaa ja nousevaa aurinkoa vielä kerran.

Lentomme lähtö myöhästyi hivenen, mutta se tuskin ketään haittasi. Lentokoneessa lähinnä levättiin ja keskusteltiin. Viikon aikana muutaman soittajan vointi huononi toistaiseksi tuntemattomasta syystä, mutta paluumatka sujui olosuhteisiin nähden mallikkaasti.

Lentokentällä Lieksan ja Laitilan soittajien tiet erosivat - toistaiseksi. Lastauduttiin omiin busseihin ja matkat kohti kotipaikkakuntia alkoivat.

Lieksan bussin edustaja, huilisti Ronja kertoo paluumatkasta seuraavaa:
"Bussimatka alkoi haikeilla fiiliksiksillä, osa itki, osa nauroi. ABC:lle asti porukka jaksoi vielä naureskella ja muistella matkaa. Huoltoasemalla ihmiset ryntäsivät Hesburgerin puolelle ja tilasivat annokset, jotka tuotiin pöytään oikein ravintolavaunulla. Ruuan jälkeen porukka alkoi olla väsynyt ja suurin osa nukkuikin loppumatkan. Perillä oltiin neljän jälkeen, puoli viideltä olin minä ainakin jo nukkumassa."

Laitilan bussissa tunnelmat olivat hitusen levollisempia. Bussi saavutti Laitilan puolenyön tienoilla. Raumalaiset kotiutuivat hieman myöhemmin.

Innostuipa sihteerimme Tuulia runoilemaankin:

~Kun soittokunta Aurinkorannalle läks,
niin tunnelma nous heti ylemmäks.
Gibraltar ja Granadan kaunis puisto
mielessämme niin jäätävä muisto.
Torressa treenattin korvat soiden,
pizzaa syötiin, olut: kuka joi sen?
Keikalla käytiin Colmenarissa,
ja suomalaisessa koulussa.
Siel Minna innosti kuulijakuntaa,
ihailemaan pääsivät klaraa ja tuubaa.
Satapäinen orkesteri Torressa soitti,
kaikkien sydämet puolelleen voitti.
Ei haitannut kylmyys, ei taudit, ei vaivat,
kun mahtavan kokemuksen kaikki saivat.
Koska on tulossa reissu uusi?
soittajat innoissaan huusi!~

Haluan omasta puolestani kiittää kaikkia
ikimuistoisesta matkasta. Uusiksi koska vaan, mihin vaan!

- Lauri Toivola, lyömäsoittimet

DAY 6 - Viimeistä viedään...

Harmiksemme koitti matkan viimeinen toimintapitoinen päivä. Päivä pitäisi sisällään kaksi konserttia.

Minna Kajander, Laitilan Soittokunnan kapelli:
"Viimeisenä perilläolopäivänä orkestereilla riitti soittamista. Aamuvarhaisella suuntasimme Aurinkorannikon suomalaiselle koululle ja soitimme soitinesittelykonsertin alakoulun ihanille oppilaille. Konsertin jälkeen jäimme tunniksi vastailemaan kysymyksiin, lapset kokeilivat soittimia ja rohkeimmat myös johtivat orkesteria. Kyllä oli iloinen aamupäivä!
Siitäpä olikin hyvä lähtä lounaalle. Marianne oli järjestänyt asiat niin, ettei tuosta ruokailusta taatusti kukaan lähtenyt tyhjin vatsoin!
Joku otti päivänokoset ja joku toinen uhkarohkeasti sukelteli hotellin uima-altaalla ennen illan keikalle lähtöä."

Mainittakoon, että ruokailun aikana näimme uutisvideoita Espanjaa hämmentäneestä lumisateesta, joka ylitti ilmeisesti Suomessakin uutiskynnyksen.

Illan konsertti oli määritelty alkavaksi kello 19.30, joten saavuimme hyvissa ajoin paikalle. Esiintymispaikka, Finca El Portón Culturahl oli varsin tyylikäs ja hienostunut taidekeskus.  Sen puutarha oli hyvin kaunis, ja sisällä seinät oli koristeltu mielenkiintoisilla taideteoksilla. Viritysten ja soundcheckien aikana yleisöä alkoikin valua paikalle. Sali saatiinkin täyteen!

Konsertti koostui kolmesta osuudesta: Laitila-Lieksa -yhtymän osuudesta, Alhaurin de la Torren osuudesta sekä illan ja oikeastaan koko matkamme kruunaavasta yhteisosuudesta. Suomalaiskapellit Minna ja Susanna lausuivat yleisölle muutaman sanasen espanjaksi, aikaansaaden lämminhenkisen tunnelman. Paikalla oli myös TV-kuvaaja, joka tallensi hienon soitannamme - live-julkaisua odotellessa!

Noin isossa porukassa oli hienoa soittaa. Näkymät ja kuulokuva perkussionistin vinkkelistä olivat ennenkokemattomat: kahdeksisenkymmentä puhaltajaa saa aikaan melkoiset desibelit. Konsertti tarjosi paljon tunnetta, huumoria ja kokemuksia niin yleisölle kuin soittajillekin.

Minna summaa:
"Konserttimme yhdessä Alhaurin de la Torren puhallinorkesterin kanssa oli huikea kokemus. Meitä soittajia oli paljon ja yleisöä vieläkin enemmän. Kaikki eivät mahtuneet istumaan ja nekin joilla tuoli oli, eivät malttaneet juuri istua, kun soittomme heitä innosti! Olé!
Kolmen orkesterin yhteisesitys lopussa oli kyllä hieno juttu. Musiikki on kansainvälinen kieli. Olimme tuon hetken erilaisuudestamme huolimatta yhtä suurta kokoonpanoa! Kiitos kaikille. Kapu ainakin on fiiliksissään"

- Lauri Toivola, lyömäsoittimet